Joulun tunnelmia

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä, huisketta salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Piparin tuoksua

Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinäkö joulu on? Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Ylhäällä: Äidin ja isin koti  Alhaalla: Minun lapsena askartelema joulutonttu

Joulun viettoon kotikonnuille lähdimme jo viikko sitten lauantaina. Pakkasimme kaikki tavarat, lahjasäkit ja siskoni E:n takapenkille ja käänsimme auton nokan kohti pohjoista. Perillä odotti äiti ja isi herkkuruokineen. Illalla hoidimme jo perinteeksi muodostuneita tonttujen hommia; laitoimme joululaulut soimaan autoon ja lähdimme pudottelemaan joulukortteja ystävien postilaatikoihin. Samalla ihastelimme lapsuuden maisemia ja ihmisten jouluisia koteja. Korttien pudottelemisessa postilaatikoihin yömyöhään on aina oma jännityksensä..mitä jos joku näkee! Ja niinhän siinä sitten tänä vuonna kävi, että ystäväpariskuntamme M & H saivat meidät kiinni itseteosta ;) Tässäpä tämän vuotinen joulukorttimallini.

Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa joululahjaostoksia tehdessäni käteeni tarttui eräs askartelukirja, jonka nimeä en kyllä harmikseni muista. Sitä siinä sitten selaillessani silmiini pisti tuo ihana joulukorttimalli, jota kylläkin hieman muuntelin, mutta en paljoa. Kortin tekemiseen tarvittiin kohokirjoitinta, ja sitä ensiksi Stockmannilta kyselinkin. Siellä niitä ei kuitenkaan ollut, ja myyjät eivät tienneet, että onko nuita vanhoja Dymon kohokirjoittimia enää edes saatavillakaan. Onneksi on olemassa internetin ihmeellinen maailma, jossa seikkaillessani sain selville, että esimerkiksi Clas Ohlson myy juurikin nuita Dymon kohokirjoittimia. Sinne siis säntäsin suinpäin sukkelaa, ja sieltähän sellainen löytyikin. Tykästyin kyllä laitteeseen, ja pitää alkaa miettimään, että mitä kaikkea kivaa sillä voikaan tehdä.

Aatonaattona kotikonnuille saapui myös veljeni tyttökaverinsa kanssa. Sunnuntai kuluikin kotikotona jouluaskareiden parissa. Paketoimme lahjoja ja pistimme kinkun uuniin. Aatto sujui hyvin perinteiseen tapaan. Perheessä ei ole yhtään alle täysikäistä, mutta silti jouluisia lastenohjelmia tulee katsottua. Niissä on joulun taikaa! Riisipuuron jälkeen suuntasimme vanhempiemme kotikonnuille. Käytiin viemässä rakkaitten haudoille kynttilöitä, ja hiljentymässä kauniissa Jouluvesperissä, joka vuosi toisensa jälkeen puhuttaa kauneudellaan.

Kirkko on kaunis puukirkko, jota ei edes näin talvisin lämmitetä. Sinne me mennään kuitenkin aina ihan vieriviereen istuskelemaan viltteineen päivineen. Kirkko ei kestä kuin viisitoistaminuuttia, minkä aikana esiintyy myös poikkihuilun säestämänä valkoisiin kaapuihin pukeutunut kuoro kynttilöineen. Vesperin jälkeen alkaa kilpajuoksu autolle, sillä jokaisen sormet ja varpaat on ihan jäässä. Siitä sitten pikaisesti papoille ja mummolle toivottamaan hyvän joulun toivotukset, jonka jälkeen matka jatkuu taas omaan kotikotiin valmistamaan jouluruokia. Ilta sujuukin tuttuun tapaan yhdessä syöden, saunoen ja loikoillen.

Pieni pilkahdus tämän joulun kattauksesta

Pukki oli anteliaalla tuulella jälleen, ja ihania lahjoja tuli taas aivan liikaakin. Äiti on muutama joulu sitten alkanut keräämään myös minulle nuita yläpuolen kuvassakin olevia kristallilaseja. Nyt niitä taitaa olla yhteensä kahdeksan kappaletta. Ja kauniita ovatkin, erityisesti näin juhlakattauksessa. Niiden lisäksi olemme keränneet Iittalan Essence -laseja, ja jälleen niitä tuli lisää. Ihanaa! Nyt meillä taitaa olla puna-, valko- ja kuohuviinilaseja kaikkia kutakin myös kahdeksan kappaletta. Kotoa meiltä löytyy valkoinen Teema-astiasto, Iittalan sekin. Aikoinani olisin halunnut valkoisen rinnalle myös mustaa Teemaa, mutta sen tekeminen silloin jostain kumman syystä lopetettiin. Nyt se on kuitenkin tullut takaisin, joten pukinkontista löytyi yllätykseksi myös Teeman mustia syviä kulhoja ja neliön muotoisia tarjoiluvateja. Lahjasäkistä löytyi jotain myös makkariinkin, nimittäin Marimekon Kivet-pussilakanasetti. Nuihin on varmasti ihana illalla uinahtaa. Myös yksi toivelahjakin joukosta löytyi, nimittäin Daniel Wellingtonin klassisen kaunis kello ruskealla hihnalla ja hopeilla reunuksilla. Näiden ihanuuksien lisäksi joukkoon mahtui myös paljon muita yhtä ihania ylläripylläreitä, mutta niistä lisää ehkä myöhemmin!

Nyt jatkuu loman vietto omalla sohvalla lökötellen ja viimeisiä joulusuklaita herkutellen. Äsken meitä kävi ilahduttamassa luokkakaverini miehensä ja yli-ihanan puolivuotiaan tyttönsä kanssa. Voi että, kun vauvat on sitten ihania! <3

-LiLLaMy-

Ihmemaa Italia

Syksy on jo ohi, ja kovalla vauhdilla mennään kohti joulua. Valitettavasti lumesta ei ole vielä tietoakaan. Tämä värikkään syksyn ja valkoisen talven välinen aika on pimeää ja synkkää, ja silloin tällöin kaipaa edes pilkahduksen auringosta. Juuri tuollaisina hetkinä on mukava kääriytyä vilttiin ja katsella aurinkoisia lomakuvia menneistä reissuista.

Meidän koko perhe, tunnetaan myöskin Kiljusten herrasväkenä, vietti viime kesänä kolme viikkoa Italian auringon alla. Reissu oli meille kaikille (siskoni hellua lukuunottamatta) ensimmäinen kerta Italiassa. Olimme kuulleet paljon kehuja Toscanan alueesta, joten päätimme suunnata sinne. Tutun tutun kautta valitsimme kohteeksi pienen kylän lähellä suurkaupunki Firenzea. Matkaa Pontassieven kylästä Firenzeen oli vain 15 km, joten kulkuyhteydet myös muualle Italiaan oli loistavat. Kävimmekin kolmen viikon reissun aikana myös Roomassa ja Venetsiassa. Juna Pontassievesta Firenzeen maksoi 3 euroa. Firenzestä taas pääsi alle parissa tunnissa junalla sekä Roomaan että Venetsiaan, joten myös päivän reissut molempiin kaupunkeihin oli mahdollisia. Kävimmekin molemmissa kaupungeissa vain päiväseltään. Emme millään raskineet yöpyä kyseisissä kohteissa, sillä huvilamme Pontassieven pienen kukkulan rinteellä oli niin uskomattoman kaunis. Suorastaan taijanomainen! Lämpimästi voin suositella jokaiselle!

Pontassieve

Ihmiset Italiassa olivat todella ystävällisiä, kaupungit siistejä ja liikkuminen turvallista. Ainoa mihin itse olin vähän pettynyt oli italialainen ruoka. Kävimme syömässä sekä turistien että paikallisten suosimissa ravintoloissa, mutta kerta toisensa jälkeen ruoka ei minua vakuuttanut. Syynä ehkä valikoimien yksipuolisuus ja mausteettomuus. Huvilalla itse kokkailemamme ruoat veivät ravintola-annoksista voiton 100-0. Tästä huolimatta haluaisin kuitenkin vielä joskus matkustaa Italiaan, sillä paljon jäi vielä näkemättä ja kokematta. Uskomaton luonto ja kauniita rakennuksia silmänkantamattomiin. Myös lukuisia tarinoita maasta olisi voinut kuunnella loputtomiin. Erittäin kiinnostava ja kiehtova maa kertakaikkiaan!

Venetsia

Rooma

Italiassa olessamme ostin paikallisen ELLE DECOR ITALIA -sisustuslehden. Lehti sisälsi toinen toistaan kauniimpia sisustuskuvia. Jos minulla olisi huvila Italiassa, niin se olisi juuri tälläinen. Valkoista ja harmaata höystettynä ripauksella puuta. Erilaisia pintoja, kuten terästä, kiveä, kiiltävää.. ah, tuo on kertakaikkiaan niin ihana!

Unelmien huvila

Näihin haaveiluihin on hyvä lopettaa tämä kirjoitus, palata todellisuuteen, pimeään Suomeen ja paistaa sunnuntai-illan kunniaksi pari pellillistä pipareita. Kyllä se joulumieli sieltä hiljalleen tulee. Ja jos ei aivan vielä, niin ainakin tupa on herkullisia tuoksuja tulvillaan.

-LiLLaMy-

Vilkutus enkeleille

Tänään Suomessa vietetään pyhäinpäivää. Sen vuoksi myös kaupat ovat kiinni, joten on hyvä hetki unohtaa kiireet, rauhoittua ja kerätä voimia taas arjen askareisiin. Meidän kotona pyhäinpäivää on vietetty ihan vain oleskelemalla.

Päivällä M kävi muutaman kaverinsa kaa kattomassa jalkapalloa jossakin kaupungin kuppilassa, ja minä lueskelin sisustuslehtiä omalla kotisohovalla. Tänään vihdoin ja viimein mulla oli aikaa tutustua myös Picasa-verkkoalbumiin. Kyllähän siinä muutama tunti vierähti, kun innostuin kuvia muokkailemaan. Hauska ohjelma kaikin puolin, joten suosittelen tutustumaan!

Mietin myös tätä mun blogin ulkoasua, ja kokeilinkin kaikenlaisia versioita. Olisin halunnu tuonne taustalle yhden mustavalkoisen aika abstraktin kuvan, mutta se ei jostain syystä asettunut sinne niin kuin halusin. Unohdin sen sitten, ja päädyin nyt tälläiseen kokovalkoiseen. Ehkäpä joku päivä jaksan taas värkätä ja kokeilla, josko saisin sinne jotakin keksittyä.

En oo tainnutkaan vielä täällä mainita, että pikkusiskoni on tällä hetkellä vaihdossa New Yorkissa. E lähti sinne elokuun lopussa parin opiskelijakaverinsa kaa. Ikävä on kova, mutta onneksi puhelimen ja internetin välityksellä on helppo pitää yhteyttä. E:n kommelluksia ja elämää rapakon toisella puolella voi seurata myös blogin kautta. Hieman huolta ja murhetta on aiheuttanut Sandy-myrsky, joka riehui New Yorkissa pari päivää sitten. Onneksi pikkuisellani on kuitenkin kaikki hyvin <3

Tänään hautausmaat ovat saaneet ylleensä valtavan kynttilämeren, sillä pyhäinpäivänä on tapana muistaa vainajia ja viedä kynttilöitä heidän haudoilleen. Valitettavasti täältä on matkaa rakkaan mummoni haudalle sen verran, että kynttilää en itse henkilökohtaisesti päässyt haudalle viemään, mutta sytyttelin senkin eestä kynttilöitä sekä sisälle että parvekkeelle. Illalla teimme M:n kanssa yhdessä ruokaa. Tai no yhdessä ja yhdessä. Meidän keittiö on niin pikkuriikkinen, että sinne ei yhtäaikaa montaa mahdu. M aloitteli ruoan valmistuksen pistämällä paistin uuniin ja tekemällä liisteripottumuusia. ;D Olihan siinä naurussa pitelemistä! Minä sitten jatkoin tekemällä uuden pottumuusin ja kattamalla pöydän. Lisukkeena oli mozzarella-tomaatti-salaatin lisäksi myös sienisalaattia mummon ja papan itse poimimista sienistä, nams :P

Yllä hieman kuvia kattauksesta ja meidän parvekkeesta. Tykkään kovasti nuista Ikean valkoisista PS VÅGÖ -tuoleista ja valkoisesta PS SANDSKÄR -tarjotinpöydästä. Ne sopivat kuin nyrkki silmään meidän partsille ;) Tuolien päällä on muistaakseni Ikean TEJN -lampaantaljat. Lämmittävät mukavasti, kun kylmällä syysilmalla käy parvekkeella istuskelemassa.

Nyt pyhäinpäivän vieton jatkamista ehkäpä jotakin elokuvaa katsellen!

Tänään muistamme kaikkia heitä, 

jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä. 

Pilven reunaa katsomme, 

rauhaa syvää sinne toivomme. 

Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, 

joka liian aikaisin lähti. 

Siks´toivomme kirkasta yötä 

sillä taivaalla hän on kirkkain tähti.

Vilkutus sinne rakkaalle mummolleni <3 

-LiLLaMy-

Tähtitiedettä ja teknologiaa

Pari viikkoa on kulunu jo siitä kun on viimeksi kirjotellu, ja tämäkin tulee olemaan vain tälläinen pikapostaus. Ja se miksi en oo kirjotellu, johtuu yksinkertasesti siitä, etten vaan oo kerinny. Kuluneet kaksi viikkoa on ollu yhtä hullunmyllyä. Työpäivät on venyny pahimmillaan jopa yli kaksitoistatuntisiksi vanhempainiltojen ynnä muiden takia. Se niistä opettajien lyhyistä työpäivistä!

Ajattelin kuitenkin esitellä tässä nopsaa laitteet, joiden avulla tätä blogia päivittelen. Tässäpä ne.

Kesällä hommasin molemmat vempaimet. Applen iPhoneen (4S) oon ollu enemmän kuin tyytyväinen, enkä vaihtaisi sitä enää mistään hinnasta takaisin vanhaan puhelimeeni. Kun taas tuo iPad (32GB, Wi-Fi), hmm..sekin on ihan hyvä vempain, mutta en vain itse ole sille keksinyt vielä sen kummempaa käyttöä kuin netissä surffaillu. Mutta ehkä tämä tästä vielä muuttuu, kun tutustun laitteeseen paremmin.

Tällä hetkellä suunnittelen blogini ulkomuodon muutosta hieman minun näköisempään suuntaan. Toteutan sen tässä, kun kiireet hieman hellittävät. Nykyinen ulkomuoto ei ole sen tarkemmin harkittu, vaan kunhan blogia perustaessani valitsin sieltä, mitä valittavissa oli enkä sen kummemmin jaksanut panostaa.

Eräältä ystävältäni sain myös vinkin Picasa verkkoalbumista, ja parhaillaan yritänkin opetella sen käyttöä. Pääasiassa tulen sitä käyttämään varmaankin vain kuvien muokkaukseen. Yhenlaista tähtitiedettä sekin!

-LiLLaMy-

Designtorin antimia

Tämä viikonloppu on rauhallinen kotiviikonloppu sitten toukokuun alkupuoliskon. Huh heijakkaa sanon minä! Vaikka mennyt kesä oli kertakaikkiaan aivan ihana kaikkine reissuineen ja juhlineen, niin kylläpä se vain rentouttaa kun saa viettää vapaa-aikaa oman kodin rauhassa.

Perjantai-ilta kului herkutellen ja leffaa katsellen. Friends with kids -elokuvaa voin muuten suositella, sillä se oli hyväntuulinen ja hyväntuulisuutta ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa.

Tänään kävimme ihanan ja äänekkään ystäväpariskunnan kanssa patiolla kahvittelemassa ja Designtorin tarjontaa ihailemassa. Torilla oli esillä ja myytävänä eri alojen taitajien tuotteita, kuten vaatteita, keramiikkaa, koruja, grafiikkaa ja tekstiilejä.

Ekoihanan myyntipisteeltä löysin aivan ihania sisustuspehmoja, joista haluaisin heti kotiuttaa mustan pöllön. Pöllö saa kuitenkin vielä hetken aikaa odottaa, sillä sen tuleva koti on vasta meidän seuraavassa uudessa kodissa, joka toivon mukaan ei ole kauhean kauaskantoinen ajatus.

Ylläolevat ihanat pitsistä tehdyt KAKSITVÅ:n korvakorut löysin Non Boutique -liikkeestä, joka myy kotimaisten muotoilijoiden tuotteita.

Valkoinen kaulariipus taas on YO ZEN -merkkinen. Kyseiseen merkkiin en ole aikaisemmin törmännyt, mutta ihastuin samantien. Designtorilla vierailun jälkeen kävin tutustumassa heidän nettisivuihinsa, ja löysin sieltä vielä kauniin joutsenkaulakorun, jonka pistinkin heti tilaukseen ;)

Nyt nasupaita (yöpaita, jossa on Nasu) päälle ja pehkuihin. Huomenna aijon nukkua toooooodella pitkään. Parhautta!

-LiLLaMy-

Kun kasvaa ihmiseksi

"Kun kasvaa ihmiseksi

täytyy kokeilla,

onko peltisiivet kalalokeilla,

ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

ja onko muovivaahtoa

sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella,

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää millaisessa maailmassa

täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,

paljon ohi vilahtaa

ja joka hetki syntyy jotain

joka muuttaa maailmaa."

                     

                              Ilpo Tiihonen 

Raskaan työpäivän jälkeen minulla on usein tapana köllähtää omalle kotisohvalle ja sen sijaan, että aukaisisin telkkarin niin avaankin jonkun omistamistani runokirjoista ja uppoudun sen syövereihin. En usko, että kuulostaa lainkaan hullummalta idealta?

Työpäiväni ovat täynnä vilinää ja vilskettä, lasten riemua ja riemunkiljahduksia, joten kotona ollessani on mukava olla hetki hiljaa ihan kaikessa hiljaisuudessaan. Runojen valtakunta on loputon, ja kaupunginkirjaston runohyllyillä vieraillessani saan helposti kulumaan siellä tunnin jos toisenkin.

Myös omaan pieneen, mutta sitäkin rakkaampaan, kotikirjastooni on vuosien saatossa kertynyt muutama aarre. Tässä ensimmäinen, jonka olen saanut omilta vanhemmiltani yksivuotiskesänäni. Kirja on Minna Immosen kertoma ja kuvittama.

Hassua, että olen saanut sen samana päivänä kun miehelläni oli 5-vuotissynttärit. Silloin vielä toisistamme tietämättöminä olemme tallustelleet omia polkujamme, minä vähän reilu yksivuotiaana luultavasti köpötellyt menemään kirja kädessä ja M viettänyt hurjia synttäreitään päristellen pikkuautoillaan.

Tämän rakkaan lisäksi kaapissani on pieni määrä muitakin runokirjoja, joita olen hankkinut viimeisen viiden vuoden aikana ihan omaksi ilokseni sekä myös omaa työtäni silmällä pitäen.

Näihin ihaniin runotunnelmiin on hyvä päättää tämän illan postaus, ja vaipua sanojen siivittämänä untenmaille.

-LiLLaMy-

Arjen aherrusta

Lomat on nyt lusittu, ja arjen askareisiin palattu. Kuinka ihana olikaan nähdä taas ihania ja tuttuja työkavereita, ja kuulla heidän kesälomakertomuksiaan. Ensimmäiseen postaukseeni viitaten, laukussani on nyt uusi kalenteri, jonka sivut alkavat hiljalleen täyttyä syksyn suunnitelmista. Akateemisesta Kirjakaupasta ostettu kalenteri sai myös uuden ulkomuodon, sillä vuosi toisensa jälkeen tykkään muokata kalenteristani hieman persoonallisemman. Ehkäpä linkitän myöhemmin tänne kuvan myös siitä. Nyt on kuitenkin pakko esitellä täällä aivan ihanat ja niin herkullisen väriset Marimekon vihkoset, jotka löysin sattumalta Stockmannin kirjakaupasta kalenterinhakureissullani. Raaskiikohan nuihin edes kirjoittaa?

Postissa on tullut asioitua viime aikoina lukuisia kertoja, joten sieltä matkaani tarttui aivan ylisuloiset muumiaiheiset postikortit postimerkkeineen. Nämä nähtyäni en voinut niitä enää hyllyyn jättää vaan pakkohan se oli ne mukanani kotiini viedä. Vieläpä kaksinkappalein - yksi paketti värillisiä ja yksi mustavalkoisia.

Aivan erityisesti pidän nuista mustavalkoisista. Nyt vain miettimään, kenelle kortti laatikosta kopsahtaa! ;)

-LiLLaMy-

Lohenpunaisia herkkuja

Aluksi aattelin, että ei mun kannata ommaa blogia perustaa, ku ei mulla tuu niin palijoa asioita mieleen, joista kirjottasin. Mutta ohhoh, näitähän näyttäisi tulevan nyt tahtia postaus per päivä. Eli kaikesta se ihminen näköjään voi saada jutun juurta aikaseksi, ja tällä hetkelläki on jo valmiina muutamia juttuja mielessä, joista ois kiva kertoa. Nooh, mutta kyllä tämä tästä vielä laantuu, kun lomat loppuu ja normaali arki taas alkaa. Arki on ihanaa! Vielä yksi kesäviikonloppu edessä lapsuuden kotipaikkakunnalla hipatessa, ja sitten onkin aika siirtää katseet jo tosissaan syksyyn.

Mutta koska ei ihan virallisesti vielä olla syksyn tunnelmissa ja ruskan väreissä, niin esittelen tässä mun tämän kesän herkkulakan ja herkkuhuulikiillon.

Siinäpä ne nyt on kaikessa komeudessaan! Kynsilakka on ostettu Stockmannilta, ja maksoi muistaakseni peräti 4,90. Laadun suhteen mulla ei ainakaan ole mitään valittamista, tosin lakkaan erittäin harvoin (on toisin sanoen kerran vuodessa) kynsiäni. Huulikiilto on L'OREAL PARISIN Glam Shine ja sävy 174 Sheer peach. Molempia ostaessa aattelin, että ne näyttää varmasti hyvältä kesällä kun on hieman päivettynyt. Ja tottahan se olikin!

Nyt kohti kotikotia, joka on siis ihana lapsuuden kotini, jossa on vastassa suloiset ja höpsöt (muumi)mamma ja (muumi)pappa ja jossa aina on lämmin ja rakastavainen vastaanotto! Illalla kotikotiin saapuu myös siskoni hellunsa kanssa, ja huomenna sinne kurvauttaa myös veljeni <3 Kotipaikkakunnastani tekee erikoisen myös se, että sieltä saa oikeasti maailman parasta pitsaa!!!

-LiLLaMy-

Synttärisushia

Mieheni M täytti vuosia muutama päivä sitten, ja päätin yllättää hänet töitten jälkeen. Rakastamme molemmat susheja ylikaiken, joten tiesin, että niiden syöminen rankan työpäivän jälkeen ei voi mennä pieleen.

Kuvassa näkyy muuten meidän ruokailuryhmä, jonka tilalle haluaisin jonkun uuden, ihan toisenlaisen. Itse asiassa uusia ruokailuryhmiä oon katellukki jo jonkin verran, ja muutama mieluinen on sieltä jo löytyny. Sen hankkiminen ei vain tähän pieneen kotikoloseen ole enää järkevää, sillä haaveilemme kovasti uudesta ja isommasta kodista. Kotihaaveilupostaus tulossa siis myöhemmin! :)

Samalla kun käväsin kaupungilta hakemassa sushit, niin mukaani tarttui myös pari hortensiaa. Oisin halunnu valkoisia, mutta värivaihtoehtoina ei tällä kertaa harmikseni ollut kuin vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta sitten valitsin M:n synttäreitten kunniaksi siniset kukkaset, ja voi kuinka tuo hortensia onkin sitten KAUNIS.

Synttärilahjaksi miehelleni ostin mustan Fjällrävenin Kånken repun. Itselläni on sama tummanharmaana, ja M on sitä tiuhaan tahtiin lainannut, joten päätin hankkia hänelle sitten ihan ikioman. Musta siksi, että vastavuoroisesti voin itse lainata M:n reppua. Haa, ollaan me naiset aika kettuja, eikö?

Palatakseni vielä tähän sushiaiheeseen, niin minun ja sushin yhteinen alkutaivalhan ei näyttänyt aluksi kovin lupaavalta. M:n painostamana suostuin niitä ensimmäisen kerran maistamaan ja olin ihan, että "yök". No, lupauduin kuitenkin syömään myös toisen kerran ja sen jälkeen olinkin jo, että "kyllähän tätä nyt voi muutaman syödä". Kolmannella kerralla susheja söin Bangkokin lentokentällä, ja siellä aloin jo hieman pitämään niistä. Olimme tulossa häämatkalta kotiin, joten RAKKAUSKO lie sekoitti mun pääni ;) Täällä kotona sitten välillä viikonloppuisin haimme miehelleni sushia ja minulle sushia pitsan kera, sillä olin sitä mieltä, että "ei niillä nyt kuitenkaan mahaa saa täyteen". Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että nykyisin tulee sellaisia "sushihimareita" että niitä on saatava heti ja välittömästi. Ja ei, pitsaa ei tarvita enää kylykeen! Joskus oon kuullu sanottavan, että jotain uutta pitää maistaa kaheksan kertaa ennenkuin siitä oppii pitämään. Ja näinhän se varmaan sitten on. Toimiskohan sama hernekeiton suhteen?

-LiLLaMy-

Myyn mietteitä

”Kummakos on olla rohkea jollei pelkää!” lukee kalenterini kannessa, ja se kuvaa myös tämänhetkistä olotilaani näin elämäni ensimmäisen blogikirjoituksen kynnyksellä. Kalenterista muuten puheen ollen, onkin pian aika hommata jälleen uusi sellainen, sillä vaikka eletäänkin vasta elokuun alkua, on minun mietteeni jo pikkuhiljaa syksyssä. Näin kesän lapsena onkin hieman omituista huomata, kuinka sitä voikaan rakastaa syksyä niin paljon. Noh, kukapa ei rakastaisi. Pimenevät illat, kynttilät, sateen ropina, oma sohva, viltti ja kuppi kuumaa teetä (muumimukista tarjoiltuna tietenkin).

Minulle syksy on aloittamisen aikaa, sillä silloin voi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Ammottavathan kalenterin sivutkin pelkkää tyhjyyttään. Voi kuinka rakastankaan sitä tunnetta, kun saa uudelta tuoksuvaan kalenteriin kirjoittaa ensimmäiset merkinnät, rakkaimpien syntymäpäivät tietenkin ensimmäisten joukossa.

Pitkän aikaa syksy on tuonut myös jotakin uutta elämääni.. opiskeluaikana uusia luokka-asteita ja ainevalintoja, muuttoja paikkakunnalta toiselle ja talosta toiseen, uusia työpaikkoja ja tutustumista uusiin ihmisiin. Ehkäpä juuri näiden asioiden vuoksi syksyssä on kerta toisensa jälkeen ollut oma viehätyksensä. Tuleva syksy on kuitenkin erilainen, sillä onnekseni saan jatkaa samassa ihanassa työpaikassa kuin edellisenkin vuoden. Siitä saan olla erityisen kiitollinen, sillä tällä alueella työpaikan saaminen meidän alalla ei ole itsestään selvyys. Kaiketi syksy alkaa siis tutuissa ja turvallisissa merkeissä, mutta jotta elämä ei kävisi kuitenkaan liian turvalliseksi, päätin kerätä rohkeuteni ja vihdoin ja viimein aloittaa oman blogin kirjoittamisen.

Olen jo vuosia lukenut ihmisten kirjoittamia blogeja melkein aiheesta kuin aiheesta ja aina salaa haaveillut, että jospa minäkin joskus. En vain koskaan ole tiennyt mistä kirjoittaisin. Ihailen niitä, jotka pystyvät kirjoittamaan elämän tosiasioista, niin iloista kuin suruistakin, asioiden oikeilla nimillä. Siihen minulla itselläni ei kuitenkaan ole rohkeutta, sillä uskon, että ikävien ja surullisten asioiden kertominen näinkin ”julkisesti” alkaisi minua enemmin tai myöhemmin harmittaa. Se, millaiseksi tämä blogi kuitenkin loppujen lopuksi muotoutuu, on arvoitus minulle itsellenikin. Uskon kuitenkin, että kirjoitelmani seilaavat jossakin minulle läheisten asioiden, kuten perhe-elämän, tanssin, sisustamisen, matkustamisen, ruuan ja runojen välimaastossa. Täältä ajatukseni ja ideani eivät pääse kovin kauaksi karkaamaan.

Mutta jos ihan totta puhutaan, niin eihän tuota tiedä kauanko innostukseni ylipäätänsä edes kestää, sillä ikuisena kielipoliisina minulle on aina ollut suuri kynnys julkaista tekstejä, joissa vain ajatus virtaa ja joita ei ole kieliopillisesti tarkkaan harkittu ja viilattu. Syy siihen, miksi haluan tästä juuri sellaisen ”antaa vain ajatuksen virrata” -blogin, on yksinkertaisesti siinä, että aikaa menisi huomattavasti enemmän jos alkaisi jokaista pilkun paikkaa miettimään. Nooh, mutta ehkä tämän blogin kirjoittaminen tulee olemaan opettavainen matka minulle itselleni kohti ”löysin rantein” kirjoittamista! Lupaan, että tätäkään tekstiä en tarkista miljoonaan kertaan enkä varsinkaan oikoluetuta kenelläkään muulla.

-LiLLaMy-