Perjantaina raskaan työviikon jälkeen olisin niin halunnut köllähtää omalle kotisohvalle viltin alle ja vain viettää aikaa huoletonta. Toisin kuitenkin kävi, sillä olimme aikaisemmin sopineet siskoni E:n kanssa, että lähdemme kuuntelemaan yhtä bändiä. Ensiksi kävimme ulkona syömässä, ja siitä sitten kohti Eva&Manun keikkaa. Heidän ihana kappaleensa Feet in The Water antoi odottaa enemmän kuin sitten saatiinkaan, mutta tyytyväinen silti olin kun lähdettiin. Kaunista musiikkia oli jokatapauksessa, ja niin sitä aina vain sitten piristyy, kun pääsee ihmisten ilmoille.
Lauantaina kävimme siskoni ja mieheni M:n kanssa mutkan raksalla ja loppuilta menikin sitten ihan vain tässä kotikolosessa oleskellessa. Vaikka tuleva uusi kotimme on ihana ja odotan muuttoa innolla, niin silti pieni haikeus on päällä tämmöisellä muutoskammoisella ihmislapsella. Noh, mitä muuta sitä voikaan odottaa, jos kyyneliä on tullut tirautettua kokonaiset 100 kilometriä lapsuuden kodista pois muuttaessa ja jopa yliopisto-opintojen päätyttyä. Tähän nykyiseen pieneen kotikoloomme liittyy niin paljon ihania ja onnellisia muistoja, ja onhan tämä meidän ensimmäinen yhteinen ikioma kotimme, jota olemme rakkaudella asustaneet. Kaiken sen lisäksi olen nauttinut asumisesta suurkaupungin sykkeessä ja värivalojen loisteessa. Pienellä paikkakunnalla lapsuutensa viettäneenä sitä aivan nauttii, kun aikoinaan syksyisin tanssitunnille pyöräilessä sai pysähtyä jokaisiin liikennevaloihin ja huomata, että jopa arkipäivänäkin kaduilla on vilskettä ja vilinää. Ihmiset istuskelevat kahviloissa ja tapaavat ystäviään oli sitten perheellinen tai ei. Kahvilakulttuuri on muuten yksi asia, jota nykyisessä kotikaupungissani rakastan. Voisihan se toki olla vilkkaampaakin, mutta minulle riittää aivan hyvin! Mutta marraskuussa se sitten alkaa totutteleminen uuteen asumismuotoon ja ennen kaikkea totutteleminen siihen, että Stokkan kulmille ei niin vaan enää pyörällä hujautakkaan (olenko muuten kertonut, että minähän muuten menin ja hommasin itselleni sen täälläkin jo aikaisemmin esittelemäni Pelago-pyörän, and I love it!). Mutta kaikkea ei voi saada, tässä tapauksessa uutta kotia pienellä pihalla ydinkeskustasta, joten jostakin vain on luovuttava ja pistettävä asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän tärkeysjärjestyksen TOP 3:seen kuului tällä kertaa hulppean korkea kattokorkeus! ;)
Kattokorkeudesta puheenollen, niin uudessa kodissamme on jo lattiat paikoillaan ja myös saunan seinäpanelit olivat ilmestyneet sinne viikonlopun aikana. Ainakin vielä olen tosi tyytyväinen, että päädyttiin niissä vaaleaan sävyyn. Katsotaan sitten, että mitä mieltä olen, kun yritän jynssätä niitä juuriharjalla puhtaaksi! Pari viikkoa sitten heräsin siihen todellisuuteen, että ensi kesä kuuluukin sitten pihanlaitossa sekä terassinlaajennuspuuhissa. Uudella asuinalueellamme on paljon omakotitaloja, ja siellä olemmekin käyneet vaklimassa, mitä kaikkea itse omaan pihaamme haluamme. Noh, ainakin paljon kiviä on tulossa. Sen lupaan! :)
Sitten asiaan, jota yritän vältellä, nimittäin keittiön ruokailuryhmän valintaan. Minä en nimittäin osaa päättää. Ihan vasta ajatukseni oli, että pöytä olisi Artekin koivuviilutettu Aalto-pöytä mustien Eamesin DSR-tuolien kanssa, mutta sitten aloinkin miettiä, että myös Muuton ruokailuryhmä näyttäisi varmasti upealta muuten niin valkoisessa kodissamme. Koska kotimme on oikeastaan täysin valkoinen (muutamaa betoninharmaata yksityiskohtaa lukuunottamatta), niin huonekalujen avulla haluan sinne vähän väriä joukkoon. Jos nyt harmaata ja mustaa minun lisäkseni kukaan muu väriksi kutsuukaan! Alla kuva tuosta ihanasta Muuton ruokailuryhmästä, E27-lampusta sekä The Dots-ripustimista. Söpöjä sanon minä!
 |
| Kuvat Finnish Design Shop |
Nyt sunnuntai-illan kunniaksi herkullisen avokadopastan tekoon, ja huomisen musiikkitunnin sunnitteluun. Ja mikä tunne, kun huomaa, että kello onkin vasta näin vähän!
-LiLLaMy-
