Designtorin antimia

Tämä viikonloppu on rauhallinen kotiviikonloppu sitten toukokuun alkupuoliskon. Huh heijakkaa sanon minä! Vaikka mennyt kesä oli kertakaikkiaan aivan ihana kaikkine reissuineen ja juhlineen, niin kylläpä se vain rentouttaa kun saa viettää vapaa-aikaa oman kodin rauhassa.

Perjantai-ilta kului herkutellen ja leffaa katsellen. Friends with kids -elokuvaa voin muuten suositella, sillä se oli hyväntuulinen ja hyväntuulisuutta ei koskaan ole tässä maailmassa liikaa.

Tänään kävimme ihanan ja äänekkään ystäväpariskunnan kanssa patiolla kahvittelemassa ja Designtorin tarjontaa ihailemassa. Torilla oli esillä ja myytävänä eri alojen taitajien tuotteita, kuten vaatteita, keramiikkaa, koruja, grafiikkaa ja tekstiilejä.

Ekoihanan myyntipisteeltä löysin aivan ihania sisustuspehmoja, joista haluaisin heti kotiuttaa mustan pöllön. Pöllö saa kuitenkin vielä hetken aikaa odottaa, sillä sen tuleva koti on vasta meidän seuraavassa uudessa kodissa, joka toivon mukaan ei ole kauhean kauaskantoinen ajatus.

Ylläolevat ihanat pitsistä tehdyt KAKSITVÅ:n korvakorut löysin Non Boutique -liikkeestä, joka myy kotimaisten muotoilijoiden tuotteita.

Valkoinen kaulariipus taas on YO ZEN -merkkinen. Kyseiseen merkkiin en ole aikaisemmin törmännyt, mutta ihastuin samantien. Designtorilla vierailun jälkeen kävin tutustumassa heidän nettisivuihinsa, ja löysin sieltä vielä kauniin joutsenkaulakorun, jonka pistinkin heti tilaukseen ;)

Nyt nasupaita (yöpaita, jossa on Nasu) päälle ja pehkuihin. Huomenna aijon nukkua toooooodella pitkään. Parhautta!

-LiLLaMy-

Kun kasvaa ihmiseksi

"Kun kasvaa ihmiseksi

täytyy kokeilla,

onko peltisiivet kalalokeilla,

ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

ja onko muovivaahtoa

sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella,

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää millaisessa maailmassa

täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,

paljon ohi vilahtaa

ja joka hetki syntyy jotain

joka muuttaa maailmaa."

                     

                              Ilpo Tiihonen 

Raskaan työpäivän jälkeen minulla on usein tapana köllähtää omalle kotisohvalle ja sen sijaan, että aukaisisin telkkarin niin avaankin jonkun omistamistani runokirjoista ja uppoudun sen syövereihin. En usko, että kuulostaa lainkaan hullummalta idealta?

Työpäiväni ovat täynnä vilinää ja vilskettä, lasten riemua ja riemunkiljahduksia, joten kotona ollessani on mukava olla hetki hiljaa ihan kaikessa hiljaisuudessaan. Runojen valtakunta on loputon, ja kaupunginkirjaston runohyllyillä vieraillessani saan helposti kulumaan siellä tunnin jos toisenkin.

Myös omaan pieneen, mutta sitäkin rakkaampaan, kotikirjastooni on vuosien saatossa kertynyt muutama aarre. Tässä ensimmäinen, jonka olen saanut omilta vanhemmiltani yksivuotiskesänäni. Kirja on Minna Immosen kertoma ja kuvittama.

Hassua, että olen saanut sen samana päivänä kun miehelläni oli 5-vuotissynttärit. Silloin vielä toisistamme tietämättöminä olemme tallustelleet omia polkujamme, minä vähän reilu yksivuotiaana luultavasti köpötellyt menemään kirja kädessä ja M viettänyt hurjia synttäreitään päristellen pikkuautoillaan.

Tämän rakkaan lisäksi kaapissani on pieni määrä muitakin runokirjoja, joita olen hankkinut viimeisen viiden vuoden aikana ihan omaksi ilokseni sekä myös omaa työtäni silmällä pitäen.

Näihin ihaniin runotunnelmiin on hyvä päättää tämän illan postaus, ja vaipua sanojen siivittämänä untenmaille.

-LiLLaMy-

Arjen aherrusta

Lomat on nyt lusittu, ja arjen askareisiin palattu. Kuinka ihana olikaan nähdä taas ihania ja tuttuja työkavereita, ja kuulla heidän kesälomakertomuksiaan. Ensimmäiseen postaukseeni viitaten, laukussani on nyt uusi kalenteri, jonka sivut alkavat hiljalleen täyttyä syksyn suunnitelmista. Akateemisesta Kirjakaupasta ostettu kalenteri sai myös uuden ulkomuodon, sillä vuosi toisensa jälkeen tykkään muokata kalenteristani hieman persoonallisemman. Ehkäpä linkitän myöhemmin tänne kuvan myös siitä. Nyt on kuitenkin pakko esitellä täällä aivan ihanat ja niin herkullisen väriset Marimekon vihkoset, jotka löysin sattumalta Stockmannin kirjakaupasta kalenterinhakureissullani. Raaskiikohan nuihin edes kirjoittaa?

Postissa on tullut asioitua viime aikoina lukuisia kertoja, joten sieltä matkaani tarttui aivan ylisuloiset muumiaiheiset postikortit postimerkkeineen. Nämä nähtyäni en voinut niitä enää hyllyyn jättää vaan pakkohan se oli ne mukanani kotiini viedä. Vieläpä kaksinkappalein - yksi paketti värillisiä ja yksi mustavalkoisia.

Aivan erityisesti pidän nuista mustavalkoisista. Nyt vain miettimään, kenelle kortti laatikosta kopsahtaa! ;)

-LiLLaMy-

Lohenpunaisia herkkuja

Aluksi aattelin, että ei mun kannata ommaa blogia perustaa, ku ei mulla tuu niin palijoa asioita mieleen, joista kirjottasin. Mutta ohhoh, näitähän näyttäisi tulevan nyt tahtia postaus per päivä. Eli kaikesta se ihminen näköjään voi saada jutun juurta aikaseksi, ja tällä hetkelläki on jo valmiina muutamia juttuja mielessä, joista ois kiva kertoa. Nooh, mutta kyllä tämä tästä vielä laantuu, kun lomat loppuu ja normaali arki taas alkaa. Arki on ihanaa! Vielä yksi kesäviikonloppu edessä lapsuuden kotipaikkakunnalla hipatessa, ja sitten onkin aika siirtää katseet jo tosissaan syksyyn.

Mutta koska ei ihan virallisesti vielä olla syksyn tunnelmissa ja ruskan väreissä, niin esittelen tässä mun tämän kesän herkkulakan ja herkkuhuulikiillon.

Siinäpä ne nyt on kaikessa komeudessaan! Kynsilakka on ostettu Stockmannilta, ja maksoi muistaakseni peräti 4,90. Laadun suhteen mulla ei ainakaan ole mitään valittamista, tosin lakkaan erittäin harvoin (on toisin sanoen kerran vuodessa) kynsiäni. Huulikiilto on L'OREAL PARISIN Glam Shine ja sävy 174 Sheer peach. Molempia ostaessa aattelin, että ne näyttää varmasti hyvältä kesällä kun on hieman päivettynyt. Ja tottahan se olikin!

Nyt kohti kotikotia, joka on siis ihana lapsuuden kotini, jossa on vastassa suloiset ja höpsöt (muumi)mamma ja (muumi)pappa ja jossa aina on lämmin ja rakastavainen vastaanotto! Illalla kotikotiin saapuu myös siskoni hellunsa kanssa, ja huomenna sinne kurvauttaa myös veljeni <3 Kotipaikkakunnastani tekee erikoisen myös se, että sieltä saa oikeasti maailman parasta pitsaa!!!

-LiLLaMy-

Synttärisushia

Mieheni M täytti vuosia muutama päivä sitten, ja päätin yllättää hänet töitten jälkeen. Rakastamme molemmat susheja ylikaiken, joten tiesin, että niiden syöminen rankan työpäivän jälkeen ei voi mennä pieleen.

Kuvassa näkyy muuten meidän ruokailuryhmä, jonka tilalle haluaisin jonkun uuden, ihan toisenlaisen. Itse asiassa uusia ruokailuryhmiä oon katellukki jo jonkin verran, ja muutama mieluinen on sieltä jo löytyny. Sen hankkiminen ei vain tähän pieneen kotikoloseen ole enää järkevää, sillä haaveilemme kovasti uudesta ja isommasta kodista. Kotihaaveilupostaus tulossa siis myöhemmin! :)

Samalla kun käväsin kaupungilta hakemassa sushit, niin mukaani tarttui myös pari hortensiaa. Oisin halunnu valkoisia, mutta värivaihtoehtoina ei tällä kertaa harmikseni ollut kuin vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta sitten valitsin M:n synttäreitten kunniaksi siniset kukkaset, ja voi kuinka tuo hortensia onkin sitten KAUNIS.

Synttärilahjaksi miehelleni ostin mustan Fjällrävenin Kånken repun. Itselläni on sama tummanharmaana, ja M on sitä tiuhaan tahtiin lainannut, joten päätin hankkia hänelle sitten ihan ikioman. Musta siksi, että vastavuoroisesti voin itse lainata M:n reppua. Haa, ollaan me naiset aika kettuja, eikö?

Palatakseni vielä tähän sushiaiheeseen, niin minun ja sushin yhteinen alkutaivalhan ei näyttänyt aluksi kovin lupaavalta. M:n painostamana suostuin niitä ensimmäisen kerran maistamaan ja olin ihan, että "yök". No, lupauduin kuitenkin syömään myös toisen kerran ja sen jälkeen olinkin jo, että "kyllähän tätä nyt voi muutaman syödä". Kolmannella kerralla susheja söin Bangkokin lentokentällä, ja siellä aloin jo hieman pitämään niistä. Olimme tulossa häämatkalta kotiin, joten RAKKAUSKO lie sekoitti mun pääni ;) Täällä kotona sitten välillä viikonloppuisin haimme miehelleni sushia ja minulle sushia pitsan kera, sillä olin sitä mieltä, että "ei niillä nyt kuitenkaan mahaa saa täyteen". Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että nykyisin tulee sellaisia "sushihimareita" että niitä on saatava heti ja välittömästi. Ja ei, pitsaa ei tarvita enää kylykeen! Joskus oon kuullu sanottavan, että jotain uutta pitää maistaa kaheksan kertaa ennenkuin siitä oppii pitämään. Ja näinhän se varmaan sitten on. Toimiskohan sama hernekeiton suhteen?

-LiLLaMy-

Myyn mietteitä

”Kummakos on olla rohkea jollei pelkää!” lukee kalenterini kannessa, ja se kuvaa myös tämänhetkistä olotilaani näin elämäni ensimmäisen blogikirjoituksen kynnyksellä. Kalenterista muuten puheen ollen, onkin pian aika hommata jälleen uusi sellainen, sillä vaikka eletäänkin vasta elokuun alkua, on minun mietteeni jo pikkuhiljaa syksyssä. Näin kesän lapsena onkin hieman omituista huomata, kuinka sitä voikaan rakastaa syksyä niin paljon. Noh, kukapa ei rakastaisi. Pimenevät illat, kynttilät, sateen ropina, oma sohva, viltti ja kuppi kuumaa teetä (muumimukista tarjoiltuna tietenkin).

Minulle syksy on aloittamisen aikaa, sillä silloin voi aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Ammottavathan kalenterin sivutkin pelkkää tyhjyyttään. Voi kuinka rakastankaan sitä tunnetta, kun saa uudelta tuoksuvaan kalenteriin kirjoittaa ensimmäiset merkinnät, rakkaimpien syntymäpäivät tietenkin ensimmäisten joukossa.

Pitkän aikaa syksy on tuonut myös jotakin uutta elämääni.. opiskeluaikana uusia luokka-asteita ja ainevalintoja, muuttoja paikkakunnalta toiselle ja talosta toiseen, uusia työpaikkoja ja tutustumista uusiin ihmisiin. Ehkäpä juuri näiden asioiden vuoksi syksyssä on kerta toisensa jälkeen ollut oma viehätyksensä. Tuleva syksy on kuitenkin erilainen, sillä onnekseni saan jatkaa samassa ihanassa työpaikassa kuin edellisenkin vuoden. Siitä saan olla erityisen kiitollinen, sillä tällä alueella työpaikan saaminen meidän alalla ei ole itsestään selvyys. Kaiketi syksy alkaa siis tutuissa ja turvallisissa merkeissä, mutta jotta elämä ei kävisi kuitenkaan liian turvalliseksi, päätin kerätä rohkeuteni ja vihdoin ja viimein aloittaa oman blogin kirjoittamisen.

Olen jo vuosia lukenut ihmisten kirjoittamia blogeja melkein aiheesta kuin aiheesta ja aina salaa haaveillut, että jospa minäkin joskus. En vain koskaan ole tiennyt mistä kirjoittaisin. Ihailen niitä, jotka pystyvät kirjoittamaan elämän tosiasioista, niin iloista kuin suruistakin, asioiden oikeilla nimillä. Siihen minulla itselläni ei kuitenkaan ole rohkeutta, sillä uskon, että ikävien ja surullisten asioiden kertominen näinkin ”julkisesti” alkaisi minua enemmin tai myöhemmin harmittaa. Se, millaiseksi tämä blogi kuitenkin loppujen lopuksi muotoutuu, on arvoitus minulle itsellenikin. Uskon kuitenkin, että kirjoitelmani seilaavat jossakin minulle läheisten asioiden, kuten perhe-elämän, tanssin, sisustamisen, matkustamisen, ruuan ja runojen välimaastossa. Täältä ajatukseni ja ideani eivät pääse kovin kauaksi karkaamaan.

Mutta jos ihan totta puhutaan, niin eihän tuota tiedä kauanko innostukseni ylipäätänsä edes kestää, sillä ikuisena kielipoliisina minulle on aina ollut suuri kynnys julkaista tekstejä, joissa vain ajatus virtaa ja joita ei ole kieliopillisesti tarkkaan harkittu ja viilattu. Syy siihen, miksi haluan tästä juuri sellaisen ”antaa vain ajatuksen virrata” -blogin, on yksinkertaisesti siinä, että aikaa menisi huomattavasti enemmän jos alkaisi jokaista pilkun paikkaa miettimään. Nooh, mutta ehkä tämän blogin kirjoittaminen tulee olemaan opettavainen matka minulle itselleni kohti ”löysin rantein” kirjoittamista! Lupaan, että tätäkään tekstiä en tarkista miljoonaan kertaan enkä varsinkaan oikoluetuta kenelläkään muulla.

-LiLLaMy-