Joulun tunnelmia

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä, huisketta salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Piparin tuoksua

Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinäkö joulu on? Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle, sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Ylhäällä: Äidin ja isin koti  Alhaalla: Minun lapsena askartelema joulutonttu

Joulun viettoon kotikonnuille lähdimme jo viikko sitten lauantaina. Pakkasimme kaikki tavarat, lahjasäkit ja siskoni E:n takapenkille ja käänsimme auton nokan kohti pohjoista. Perillä odotti äiti ja isi herkkuruokineen. Illalla hoidimme jo perinteeksi muodostuneita tonttujen hommia; laitoimme joululaulut soimaan autoon ja lähdimme pudottelemaan joulukortteja ystävien postilaatikoihin. Samalla ihastelimme lapsuuden maisemia ja ihmisten jouluisia koteja. Korttien pudottelemisessa postilaatikoihin yömyöhään on aina oma jännityksensä..mitä jos joku näkee! Ja niinhän siinä sitten tänä vuonna kävi, että ystäväpariskuntamme M & H saivat meidät kiinni itseteosta ;) Tässäpä tämän vuotinen joulukorttimallini.

Stockmannin Akateemisessa kirjakaupassa joululahjaostoksia tehdessäni käteeni tarttui eräs askartelukirja, jonka nimeä en kyllä harmikseni muista. Sitä siinä sitten selaillessani silmiini pisti tuo ihana joulukorttimalli, jota kylläkin hieman muuntelin, mutta en paljoa. Kortin tekemiseen tarvittiin kohokirjoitinta, ja sitä ensiksi Stockmannilta kyselinkin. Siellä niitä ei kuitenkaan ollut, ja myyjät eivät tienneet, että onko nuita vanhoja Dymon kohokirjoittimia enää edes saatavillakaan. Onneksi on olemassa internetin ihmeellinen maailma, jossa seikkaillessani sain selville, että esimerkiksi Clas Ohlson myy juurikin nuita Dymon kohokirjoittimia. Sinne siis säntäsin suinpäin sukkelaa, ja sieltähän sellainen löytyikin. Tykästyin kyllä laitteeseen, ja pitää alkaa miettimään, että mitä kaikkea kivaa sillä voikaan tehdä.

Aatonaattona kotikonnuille saapui myös veljeni tyttökaverinsa kanssa. Sunnuntai kuluikin kotikotona jouluaskareiden parissa. Paketoimme lahjoja ja pistimme kinkun uuniin. Aatto sujui hyvin perinteiseen tapaan. Perheessä ei ole yhtään alle täysikäistä, mutta silti jouluisia lastenohjelmia tulee katsottua. Niissä on joulun taikaa! Riisipuuron jälkeen suuntasimme vanhempiemme kotikonnuille. Käytiin viemässä rakkaitten haudoille kynttilöitä, ja hiljentymässä kauniissa Jouluvesperissä, joka vuosi toisensa jälkeen puhuttaa kauneudellaan.

Kirkko on kaunis puukirkko, jota ei edes näin talvisin lämmitetä. Sinne me mennään kuitenkin aina ihan vieriviereen istuskelemaan viltteineen päivineen. Kirkko ei kestä kuin viisitoistaminuuttia, minkä aikana esiintyy myös poikkihuilun säestämänä valkoisiin kaapuihin pukeutunut kuoro kynttilöineen. Vesperin jälkeen alkaa kilpajuoksu autolle, sillä jokaisen sormet ja varpaat on ihan jäässä. Siitä sitten pikaisesti papoille ja mummolle toivottamaan hyvän joulun toivotukset, jonka jälkeen matka jatkuu taas omaan kotikotiin valmistamaan jouluruokia. Ilta sujuukin tuttuun tapaan yhdessä syöden, saunoen ja loikoillen.

Pieni pilkahdus tämän joulun kattauksesta

Pukki oli anteliaalla tuulella jälleen, ja ihania lahjoja tuli taas aivan liikaakin. Äiti on muutama joulu sitten alkanut keräämään myös minulle nuita yläpuolen kuvassakin olevia kristallilaseja. Nyt niitä taitaa olla yhteensä kahdeksan kappaletta. Ja kauniita ovatkin, erityisesti näin juhlakattauksessa. Niiden lisäksi olemme keränneet Iittalan Essence -laseja, ja jälleen niitä tuli lisää. Ihanaa! Nyt meillä taitaa olla puna-, valko- ja kuohuviinilaseja kaikkia kutakin myös kahdeksan kappaletta. Kotoa meiltä löytyy valkoinen Teema-astiasto, Iittalan sekin. Aikoinani olisin halunnut valkoisen rinnalle myös mustaa Teemaa, mutta sen tekeminen silloin jostain kumman syystä lopetettiin. Nyt se on kuitenkin tullut takaisin, joten pukinkontista löytyi yllätykseksi myös Teeman mustia syviä kulhoja ja neliön muotoisia tarjoiluvateja. Lahjasäkistä löytyi jotain myös makkariinkin, nimittäin Marimekon Kivet-pussilakanasetti. Nuihin on varmasti ihana illalla uinahtaa. Myös yksi toivelahjakin joukosta löytyi, nimittäin Daniel Wellingtonin klassisen kaunis kello ruskealla hihnalla ja hopeilla reunuksilla. Näiden ihanuuksien lisäksi joukkoon mahtui myös paljon muita yhtä ihania ylläripylläreitä, mutta niistä lisää ehkä myöhemmin!

Nyt jatkuu loman vietto omalla sohvalla lökötellen ja viimeisiä joulusuklaita herkutellen. Äsken meitä kävi ilahduttamassa luokkakaverini miehensä ja yli-ihanan puolivuotiaan tyttönsä kanssa. Voi että, kun vauvat on sitten ihania! <3

-LiLLaMy-