Kun kasvaa ihmiseksi

"Kun kasvaa ihmiseksi

täytyy kokeilla,

onko peltisiivet kalalokeilla,

ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

ja onko muovivaahtoa

sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella,

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää millaisessa maailmassa

täytyy asua.

Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,

paljon ohi vilahtaa

ja joka hetki syntyy jotain

joka muuttaa maailmaa."

                     

                              Ilpo Tiihonen 

Raskaan työpäivän jälkeen minulla on usein tapana köllähtää omalle kotisohvalle ja sen sijaan, että aukaisisin telkkarin niin avaankin jonkun omistamistani runokirjoista ja uppoudun sen syövereihin. En usko, että kuulostaa lainkaan hullummalta idealta?

Työpäiväni ovat täynnä vilinää ja vilskettä, lasten riemua ja riemunkiljahduksia, joten kotona ollessani on mukava olla hetki hiljaa ihan kaikessa hiljaisuudessaan. Runojen valtakunta on loputon, ja kaupunginkirjaston runohyllyillä vieraillessani saan helposti kulumaan siellä tunnin jos toisenkin.

Myös omaan pieneen, mutta sitäkin rakkaampaan, kotikirjastooni on vuosien saatossa kertynyt muutama aarre. Tässä ensimmäinen, jonka olen saanut omilta vanhemmiltani yksivuotiskesänäni. Kirja on Minna Immosen kertoma ja kuvittama.

Hassua, että olen saanut sen samana päivänä kun miehelläni oli 5-vuotissynttärit. Silloin vielä toisistamme tietämättöminä olemme tallustelleet omia polkujamme, minä vähän reilu yksivuotiaana luultavasti köpötellyt menemään kirja kädessä ja M viettänyt hurjia synttäreitään päristellen pikkuautoillaan.

Tämän rakkaan lisäksi kaapissani on pieni määrä muitakin runokirjoja, joita olen hankkinut viimeisen viiden vuoden aikana ihan omaksi ilokseni sekä myös omaa työtäni silmällä pitäen.

Näihin ihaniin runotunnelmiin on hyvä päättää tämän illan postaus, ja vaipua sanojen siivittämänä untenmaille.

-LiLLaMy-