torstai 2. elokuuta 2012

Synttärisushia

Mieheni M täytti vuosia muutama päivä sitten, ja päätin yllättää hänet töitten jälkeen. Rakastamme molemmat susheja ylikaiken, joten tiesin, että niiden syöminen rankan työpäivän jälkeen ei voi mennä pieleen.


Kuvassa näkyy muuten meidän ruokailuryhmä, jonka tilalle haluaisin jonkun uuden, ihan toisenlaisen. Itse asiassa uusia ruokailuryhmiä oon katellukki jo jonkin verran, ja muutama mieluinen on sieltä jo löytyny. Sen hankkiminen ei vain tähän pieneen kotikoloseen ole enää järkevää, sillä haaveilemme kovasti uudesta ja isommasta kodista. Kotihaaveilupostaus tulossa siis myöhemmin! :)

Samalla kun käväsin kaupungilta hakemassa sushit, niin mukaani tarttui myös pari hortensiaa. Oisin halunnu valkoisia, mutta värivaihtoehtoina ei tällä kertaa harmikseni ollut kuin vaaleanpunaisia ja vaaleansinisiä. Näistä kahdesta vaihtoehdosta sitten valitsin M:n synttäreitten kunniaksi siniset kukkaset, ja voi kuinka tuo hortensia onkin sitten KAUNIS.


Synttärilahjaksi miehelleni ostin mustan Fjällrävenin Kånken repun. Itselläni on sama tummanharmaana, ja M on sitä tiuhaan tahtiin lainannut, joten päätin hankkia hänelle sitten ihan ikioman. Musta siksi, että vastavuoroisesti voin itse lainata M:n reppua. Haa, ollaan me naiset aika kettuja, eikö?

Palatakseni vielä tähän sushiaiheeseen, niin minun ja sushin yhteinen alkutaivalhan ei näyttänyt aluksi kovin lupaavalta. M:n painostamana suostuin niitä ensimmäisen kerran maistamaan ja olin ihan, että "yök". No, lupauduin kuitenkin syömään myös toisen kerran ja sen jälkeen olinkin jo, että "kyllähän tätä nyt voi muutaman syödä". Kolmannella kerralla susheja söin Bangkokin lentokentällä, ja siellä aloin jo hieman pitämään niistä. Olimme tulossa häämatkalta kotiin, joten RAKKAUSKO lie sekoitti mun pääni ;) Täällä kotona sitten välillä viikonloppuisin haimme miehelleni sushia ja minulle sushia pitsan kera, sillä olin sitä mieltä, että "ei niillä nyt kuitenkaan mahaa saa täyteen". Mutta niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että nykyisin tulee sellaisia "sushihimareita" että niitä on saatava heti ja välittömästi. Ja ei, pitsaa ei tarvita enää kylykeen! Joskus oon kuullu sanottavan, että jotain uutta pitää maistaa kaheksan kertaa ennenkuin siitä oppii pitämään. Ja näinhän se varmaan sitten on. Toimiskohan sama hernekeiton suhteen?

-LiLLaMy-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti